Omalla kohdallani valinnanvapaus on juuri nyt ajankohtainen asia. Loppupeleissä potilas kuitenkin valitsee lääkärin tai palvelun, jonne ylipäänsä pääsee hoitoon tai tutkimuksiin kohtuullisessa ajassa.
Toistaiseksi valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että potilas jonottaa kuukausikaupalla aikaa julkisen sektorin hoitotakuun puitteissa tai varallisuuden salliessa hoidattaa itsensä yksityisesti omilla rahoillaan, jos ei ole ymmärtänyt vakuuttaa itseään sairauden varalta. Valtaosa vanhemmista onkin lapsilleen jo ottanut sairauskuluvakuutuksen.
Monet vaivat menevät itsestään ohi, niinpä ei aina oireen ilmaannuttua viitsi lääkäriin hakeutua. Ensimmäinen askel potilaan valinnanvapaudessa onkin siinä, odotteleeko, vai ryhdistäytyy päättämään lääkärin vastaanotolle hakeutumisesta. Käytin tätä valinnanvapautta kuukauden, mutta vaiva vain paheni ja onnistuin varaamaan ajan terveyskeskukseen.
Kuukausi sitten kävin terveyskeskuksessa ja pääsinkin mielestäni oikein taitavan ja empaattisen nuoren lääkärin vastaanotolle. Hän kuunteli keskittyneesti, tutki minut huolellisesti ja päätyi tekemään lähetteen erikoissairaanhoitoon. Käynnin aiheeksi kirjattiin määrittelemätön ruuansulatuskanavan verenvuoto. Se ei ole kovin harvinainen vaiva, mutta joskus voi taustalla olla jotain pahanlaatuistakin, joka on syytä sulkea pois. Lääkäri sanoi myös, että pitää hakeutua päivystykseen, jos kivut pahenevat.
Olihan se mukavaa, että oikein kirjeen lähettivät.
Viikkoa myöhemmin sainkin erikoissairaanhoidosta kirjeen: ”Apulaisylilääkäri on arvioinut lähetteenne ja suunnitellut jatkotutkimukset. Lähetämme teille ajat tutkimuksiin ja/tai lääkärin vastaanotolle hoitotakuun puitteissa. (6 kk sisällä). Jonotusaika tähystyksiin on noin 5–6 kk.”
Olihan se mukavaa, että oikein kirjeen lähettivät. Se toimii hyvin jonohoitona: kaikki maksukykyiset potilaat poistuvat jonosta yksityissektorille ja jono lyhenee. Tuumasin, että minäpä en vähästä säikähdä ja jään sinnikkäästi jonottelemaan.
Kun muutaman viikon on aamuyöstä heräillyt alavatsakipuun, valinnanvapauden houkutus käy vähitellen ylivoimaiseksi. Kipu ei ole suinkaan sietämätön, silti riittävä pitämään hereillä. Etenkin aamuviideltä, suden hetkinä sängyssä unta odotellessa jo monta kertaa olen päättänyt, että heti aamulla istahdan tietokoneelle, googlettelen itselleni sopivan erikoislääkärin ja varaan ajan.
Kaikki eivät voi valita yksityisen ja julkisen sairaanhoidon välillä. 5–6 kuukautta on pitkä aika odotella. Se voi olla musertava ihmiselle, joka pelkää, että vaivojen taustalla on joku vakava sairaus, jonka hoito pitäisi aloittaa välittömästi.
Odottavan aika on pitkä. Olemmehan suurta Sotea odotelleet jo runsaan vuosikymmenen. Toivottavasti se tuo valinnanvapautta myös muille kuin meille hyväosaisille.
Satu Salonen
Kirjoittaja on tietokirjailija ja Suomen Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtaja.
www.satusalonen.fi
www.ultraharvinaiset.fi
