Kun on paljon kremppoja, sairautta ja ikää, ehtii tavata monta lääkäriä ja hoitajaa. Tekisi mieli sanoa ehtii tutustua, mutta siihen pääsee harvoin. Hoitosuhde päättyy niin yksityisellä kuin julkisella puolella usein, eri syistä. Lääkäri vaihtaa lääkäriasemaa, maata tai kaupunkia, jää virkavapaalle tai eläkkeelle. Yliopistosairaalassa koulutetaan, joten vaihtuminen kuuluu ikään kuin asiaan.
Liian usein siis aloitetaan alusta. Kumpikaan osapuoli ei tunne toisiaan, lääkäri silloin pikkuisen paremmin jos sairaus on krooninen ja hänellä on ns. mustaa valkoisella – tietysti sillä edellytyksellä, että hän ehtisi käydä läpi kaiken kerätyn tiedon.
Uusissa suhteissa on aina ohi puhumista, puolin ja toisin. Seuraa myös tuhlausta, josta hyvin pieni esimerkki. Ihan muun ongelman vuoksi lääkärillä käydessäni halusin myös uusia reseptini vanhaan vaivaani. Kyse ei ollut mistään vakavasta sairaudesta eikä kalliista lääkkeestä. Lääkärin mielestä käyttämälläni lääkkeellä on uusien tutkimusten mukaan selviä haittoja ja sain tilalle toisen, samaan vaivaan tehoavan. Meillä ei ollut pitkäaikaista hoitosuhdetta eikä tohtori siis tuntenut minua juuri lainkaan enkä minä häntä. Hän ei tiennyt, että olin käyttänyt lääkettä vuosikymmeniä ilman haittoja. Minä puolestani tyydyin ratkaisuun, vaikka olisi tietysti pitänyt kyseenalaistaa vaihto. Uusi lääke, jonka hain apteekista, näet ei sopinut minulle lainkaan eli sillä oli minulle harmillisia, vaikkei vaarallisia sivuvaikutuksia. Tästä tietysti seuraa, etten käytä reseptiä loppuun, vaan haluan palata vanhaan.
Lopputulos on kuitenkin, että minusta tulee juuri sellainen lääkintäviranomaisten paheksuma henkilö joka jättää reseptilääkkeitä lunastamatta ja syömättä ja tuhlaa näin paitsi omia niin ennen kaikkea yhteiskunnan varoja ja sen lisäksi aiheuttaa lääkkeen hävittämisongelman, kun siitä jo ostetusta lääkepakkauksestakin jää jotain käyttämättä.
En syyllisty.
Leena Mallat
Kirjoittaja on 63-vuotias eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.
Lue Leena Mallatin aikaisempia kirjoituksia:
Alaston rinta
Sydämeni on menettänyt parhaan puhtinsa – auttaisiko doping?
Kolme värisevää serkusta
