”On niin helppo olla onnellinen”, laulaa Olavi Uusivirta radiossa. Kuinka helppoa on olla onnellinen ja kuinka elää onnellisena? Vaikuttaako onnellisuuteen maallinen mammona, terveydentila vai perhe ja ystävät? Vähentääkö kokemaamme onnellisuutta tietoisuus siitä, mitä toisella on ja mitä itsellä ei ole? Viekö naapurin uusi Bemari yöunet?
Potilastyössä kohtaan ihmisiä, jotka ovat käytännössä menettäneet kaikki sairastumisen tai vammautumisen vuoksi ja silti he ovat onnellisia ja tyytyväisiä omaan elämäänsä. He elävät täysillä tätä päivää. He eivät vatvo eivätkä kuluta aikaa syyttämällä muita elämäntilanteestaan ja he näkevät hyviä asioita ympärillään. Omat murheeni tuntuvat puolikkaan rusinan kokoisilta verrattuna heidän ongelmiinsa ja heidän elämänmyönteinen asenteensa hämmästyttää joka kerta.
Onko positiivisuus ja negatiivisuus sisäsyntyistä? Syntyykö lapsi pessimistinä vai myrkyttääkö vanhempien oma negatiivinen asenne kasvavan ja kehittyvän lapsen? Opetammeko lapsemme ennakkoluuloihin ja epäluuloisuuteen? Kateuden ja pessimismin takana on usein yksinäinen ja heikon itsetunnon omaava ihminen, joka viljelee ”hyökkäys on paras puolustus ja pessimisti ei pety ”-fraaseja.
Uskon vakaasti, että positiivisella asenteella kasvatettu lapsi on vahvempi ja valmiimpi kohtaamaan suuren maailman kuin jo valmiiksi ennakkoluuloilla varustettu lapsi. Kyky nauttia elämästä tässä ja nyt on kultaakin kalliimpi kyky ja positiivisesti eteenpäin pyrkivä ja kannustava asenne elämässä on rakkauden lisäksi parasta mitä toiselle ihmiselle voi antaa.
Energia ei fysiikan lakien mukaan häviä, vaan se muuttaa olomuotoaan. Negatiivisuuteen käytetty energia kuluttaa ja syö ihmistä. Se ylläpitää stressiä ja rasittaa ihmisen psykofyysistä kokonaisuutta ja pahimmillaan sairastuttaa ihmisen tai läheisen.
Kuinka paljon ihmisen omaa asennetta on sairastavuuden takana? Jos pelkällä asenteen muutoksella voitaisiin parantaa tauteja, niin kateudelle tulisi julistaa haittavero tupakan ja alkoholin rinnalla. Positiivisella asenteella varustettuja ihmisiä sairastuu kuitenkin päivittäin, mutta uskon, että heillä on mahdollisuus selviytyä ja jatkaa elämäänsä paremmin kuin niiden, jotka käyttävät energiansa negatiivisesti. Empatia ja kannustava tuki auttavat potilasta ja tätä voidaan hyödyntää vaikkapa vertaistukiryhmissä.
Voisiko ajatella, että kaikenkattavien hiilarivapaa elämäntapa -remonttien joukkoon liitettäisiin positiivinen elämäntapamuutos. Sen sijaan, että alati myrkytämme elämää vihalla, epäluuloisuudella, muutosvastarinnalla ja pahan puhumisella muista, keskittyisimme hyvien ja positiivisten asioiden olemassaoloon ja ammentaisimme niistä voimaa jokapäiväiseen elämäämme.
Sari Halonen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.
