– Syötkö sipsejä?
– Kyllä illalla iso pussi menee, chilillä maustetut ovat herkkuani.
– Entä juotko kolajuomia?
– Juon, mutta vain kevytkokista. Puolentoista litran pullo riittää hyvin päiväksi.
– Entä syötkö irtokaramelleja?
– Muutaman kerran viikossa. Ostan aina vain puolen kilon pussin, niin ei tule syötyä kerralla liikaa.
– Onko sinulla kissa tai koira?
– On meillä kaksi kissaa, kuinka niin?
– Antaisitko kissoillesi sipsejä, kolaa ja irtokaramelleja?
– En tietenkään.
– Miksi et?
– Nehän sairastuisivat niistä!
Tällaisia keskusteluja käyn vastaanotollani harva se päivä, kun pohdin potilaitteni vatsavaivoja, väsymystä ja paino-ongelmia. Tavan takaa tulee esiin, miten järjettömästi ihmiset kehoaan kohtelevat, vaikka heille ei tulisi mieleenkään antaa lemmikeilleen sitä, mitä he itse syövät.
Ravitsemuksen peruskysymys on yksinkertainen: mikä on eliöille biologisesti luontaista ja riittävää?
Vesi on ihmiselle luontaista. Kolajuomat, vissyvedet ja kaikenlaiset energiajuomat eivät ole. Miksi maksaa värjätystä, sokeroidusta ja kemikalisoidusta vedestä, kun hanasta saa ilmaiseksi puhdasta vettä?
Hedelmät, vihannekset, pähkinät, marjat, siemenet, jyvät ja juurekset ovat ihmiselle luontaista ravintoa, samoin kala ja vähemmässä määrin liha, jota ilman ihminen tulee vallan mainiosti toimeen.
Teollisesti pitkälle prosessoidut elintarvikkeet eivät ole ihmisen luontaista ravintoa. Esimerkiksi maitohyllyillä myytävät ”maidot” ovat teollisia tuotteita, joilla ei ole ravitsemuksellista merkitystä muutoin kuin korkeintaan ruoanlaitossa. Kaikki lehmänmaidon sisältämät ravintoaineet saadaankin ihmisen elimistölle luontaisemmassa muodossa juustoista ja maustamattomista jugurteista. (Kun puhun juustoista, tarkoitan oikeita juustoja, enkä ”kevytjuustoina” markkinoituja ruotsalaisia kuminpaloja. Tönkkösokeroidut jugurtit pitäisi kieltää lailla.)
Valkoinen sokeri ei myöskään ole ihmiselle luontainen ravintoaine. Irtokaramellit, (joita myydään nykyään jopa posteissa!), ovat ravitsemuksellisesti täysin tyhjiä. Ne ovat käytännössä pieniä sokeri- ja kemikaalipommeja, joita ei tulisi mieleenkään antaa koirillemme tai kissoillemme, mutta joilla halukkaasti myrkytämme itsemme. Sata vuotta sitten sokerin käyttö olikin vähäistä, mutta nykyään elintarviketeollisuus lisää sitä jopa leipään. Sokeri on halpaa ja tuo makeutta tuotteisiin, mikä lisää niiden kulutusta - ja elintarvikejättien voittoja ihmisten terveyden kustannuksella.
Naistenlehdet ovat väärällään ravitsemusohjeita, ja erilaisia ravitsemusasiantuntijoita meillä on tungokseen saakka. Minä en ole ravitsemusasiantuntija. Lääkärinä kysyn vain, mikä on ihmiselle biologisesti luontaista ja riittävää ja syöttäisitkö kissallesi sipsejä?
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.
