Kuudessakymmenessä vuodessa sekä miesten että naisten ikävakioitu syöpäkuolleisuus on pienentynyt Suomessa 40 %, ja viisi vuotta syövän kanssa eläneiden osuus on kasvanut 22 %:sta 62 %:iin. Syöpädiagnoosi ei suinkaan merkitse kuolemantuomiota, kuten usein oli asian laita aloittaessani lääketieteen opinnot 42 vuotta sitten. Edelleen on syöpiä, joiden hoito on vaikeaa, esimerkiksi haimasyöpä ja tietyt keuhkosyövät, mutta monien syöpien ennuste on oleellisesti parantunut, kuten rintasyövän, eturauhassyövän ja tiettyjen leukemioiden. Mistä tämä hieno kehitys johtuu?
Kysymys esitettiin syyskuussa Yhdysvaltain syöpäkongressin ASCO:n (American Society of Clinical Oncology) osallistujille, potilaille ja myös muille kiinnostuneille. Kysyttiin nimenomaan, mitkä seikat ovat olleet syöpähoitojen hyvän kehityksen taustalla.
Vastauksista julkaistiin top 5 -luettelo:
➤ 1965: Hodgkinin tauti paranee oikeilla solunsalpaaja- ja sädehoidoilla. Tämä oli ensimmäinen osoitus siitä, että monisolunsalpaajahoito parantaa potilaan, pysyvästi.
➤ 1977: Kivessyövän hoito parantaa 70 % sairastuneista miehistä. Aivan kuten Hodgkinin taudin kohdalla, myös kivessyövän kohdalla löytyi vuosien tutkimusten jälkeen oikea hoito. Yhdessä leikkaus- ja sädehoidon kanssa potilaista paranee suurin osa, nykyään lähes kaikki.
➤ 1991: Solunsalpaajien aiheuttamaan pahoinvointiin keksittiin tehokas lääke. Lääkkeen ansiosta yhä useampi potilas voi nyt läpikäydä syöpähoidot suunnitelmien mukaan ja parantua.
➤ 2001: Krooninen myeloinen leukemia (KML) paranee tablettihoidolla. KML johti ennen muutamassa vuodessa kuoleman, ja ainoa parantava hoito oli luuytimensiirto. Imatinibi-lääke kohdentaa estovaikutuksensa KML-syöpäsolun vialliseen geeniin ja yli 90 % potilaista elää nykyään vähintään 5 vuotta. Lääke osoitti, että jos syöpäsolusta löydetään rakenne joka suitsee solun hallitsemattomaan syöpäkasvuun, voidaan solu saada takaisin raiteilleen sopivalla tablettilääkkeellä.
➤ 2006: Virusrokote estää papilloomavirusten aiheuttamat syövät. Kohdunkaulan syöpä johtuu lähes aina ihmisen papilloomaviruksesta (HPV). Rokotetut henkilöt eivät sairastu HPV-infektioon eivätkä sairastu kohdunkaulan syöpään.
Veikkaanpa, että kaikki eivät ole ihan samaa mieltä siitä, että juuri nämä viisi keksintöä ovat olleet syöpähoitojen paranemisen tärkeimmät merkkipaalut.
Onhan meillä Marie Curien havainto vuodelta 1903 radiumin tehosta eri syöpiin ja ensimmäisien solunsalpaajan keksiminen vuonna 1949. Muita tärkeitä havaintoja ovat tupakoinnin ja syövän yhteyden osoittaminen (1950–60-luvut), paksusuolisyövän seulonnat (1960–70-luvut), asbestin kieltäminen (1970-luku), mammografia (1970-luku), PSA:n ja eturauhassyövän yhteyden osoittaminen (1986), parantunut ja tarkentunut tietokoneavusteinen sädehoidon suunnittelu (1990-luku), auringonvalon ja melanooman välisen yhteyden osoittaminen (1970–90-luvut), molekyylikohdenteiset syöpälääkkeet (rituksimabi 1997, trastutsumabi 1998 ja muita tämän jälkeen) sekä ihmisen perimän selvittäminen (2003).
Itse lisäisin luetteloon tietokonetekniikan. Ilman tehokasta tietojenkäsittelyä ja hyviä tutkimuksia, joiden tuloksia tietokoneeseen syötetään, eivät monet saavutukset olisi mahdollisia.
Potilas on potilas sairastuipa hän syöpään sitten 1970-luvulla tai 2010-luvulla. Vaikka lääkäri näkee huiman kehityksen ja on saanut käyttöönsä uusia tehoaseita sairautta ja kuolemaa vastaan, ei tämä vähennä yksittäisen syöpäpotilaan ja hänen omaistensa hämmennystä, ahdistusta ja pelkoa. Tämän päivän potilaita lääkäri voi kuitenkin entistä vakuuttavammin ja oikeutetummin lohduttaa: nykyhoidot ovat usein tehokkaita, verraten turvallisia ja niiden ansiosta entistä useamman potilaan elämä jatkuu ja sen laatu säilyy.
American Society of Clinical Oncology. The Top 5 Advances in Modern Oncology
Robert Paul
Kirjoittaja on turkulainen dosentti ja sisätautien erikoislääkäri.
