– Eikö tuo ole turhauttavaa työtä? eräs potilaani naurahti pohtiessamme hänen vaivojensa syitä.
Olimme vuotta aikaisemmin keskustelleet samoista asioista, ja olin ehdottanut hänelle hoidoksi liikuntaa, riittävää yöunta ja kevyttä ruokavaliota. Hän oli noudattanut ohjeitani ja hänen vaivansa olivat hävinneet. Hän oli sittemmin palannut vanhoihin tapoihinsa ja vaivatkin olivat palanneet. Vastaanotolla hän muisti aiemmin antamani ohjeet ja havahtui pohtimaan ammattini raskautta.
Toisin kuin lehtien kirjoittelusta voisi päätellä, terveydenhuollon keskeisin ongelma ei ole soluissa tai geeneissä, vaan ihmisen käyttäytymisessä. Suuri osa potilaitten yleislääkäreiden vastaanotoilla esittämistä vaivoista palautuu suoraan heidän elintapoihinsa. Samoin on laita sairaaloitten ensiapupoliklinikoilla. Viikonloppuisin ainakin puolet ensiapujen potilaista on humalassa, ja monet potilaitten murheista, vaivoista ja vammoista ovat enemmän tai vähemmän itse aiheutettuja tai toisten ihmisten aikaansaannoksia.
Ihmisen käyttäytymisen ongelmat eivät avaudu solututkimuksella. Kuitenkin valtaosa lääketieteen tutkimuksesta kohdistuu juuri soluihin. Terveydenhuollon ongelmien kannalta voisikin olla hyödyllistä ohjata tutkimusrahoitusta nykyistä enemmän käyttäytymistieteilijöille. He saattaisivat löytää keinoja vähentää ihmisten vahingollisia tapoja ja tottumuksia.
Terveydenhuollon tutkimusrahoitusta voitaisiin ohjata myös kulttuuritutkijoille. Ehkä löytäisimme heidän avullaan lisää ymmärrystä siihen, miksi me suomalaiset joudumme käyttämään käsittämättömät määrät rahaa itse aiheuttamiemme sotkujen korjaamiseen. Miten paljon halvemmaksi terveydenhuoltomme tulisikaan, jos eläisimme siivosti.
Osa terveydenhuollon rahoituksesta voitaisiin ohjata suoraan mainostoimistoille. Eräs mainosalalla työskentelevä tuttavani sanoi kerran, että antakaa heille sata miljoonaa, niin viiden vuoden kuluttua Suomessa ei tupakoi kukaan. Tästä on näyttöäkin. Vielä 80-luvulla ravintoloissa juotiin IV-olutta. Taitavan markkinoinnin avulla suomalainen olutkulttuuri eurooppalaistettiin, ja nykyään oluen ystävät tilaavat tuoppiinsa keskiolutta. Olutta ei tarvinnut laimentaa, kun oluen juojat tekivät sen itse.
Mutta onko yleislääkärin työ siis turhauttavaa, kun joutuu päivästä toiseen selittämään ihmisille samoja asioita ravinnosta, liikunnasta, yöunesta, tupakasta ja päihteiden käytöstä? Asioita, jotka kaikki kyllä tietävät, mutta joiden eteen aivan liian harva haluaa tehdä itse mitään.
Yleislääkärin työ voi olla turhauttavaa, jos haluaa nähdä työnsä tulokset nopeasti. Tällöin onkin parasta hakeutua kirurgisille aloille tai kokonaan pois vastaanottotyöstä.
Yleislääkärin työ ei ole turhauttavaa, jos lääkäri näkee kauaksi. Yleislääkäri näkee työnsä tulokset parhaiten pitkissä hoitosuhteissa. Tulihan tarinan potilaskin uudelleen vastaanotolle, ja hän yrittää jälleen kerran korjata tapojaan ja päästä näin eroon vaivoistaan. Jos hän ei nyt onnistu, yritämme uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.
Turhautuminen on lopulta vain ammatinvalintakysymys.
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.
Lue myös muita Raimo Puustisen kirjoituksia:
Maahanmuuttajapotilaan kipu
Naisentappaja
Syöttäisitkö kissallesi sipsejä ja irtokaramelleja?
