Kuinka moni huolestunut ihminen onkaan istunut yötolkulla nenä kiinni tietokoneessa ja kaivanut tietoa oireistaan tehdäkseen oman diagnoosinsa. Internet pursuaa toinen toistaan tietävämpiä mielipiteitä ja kyseenalaisia faktoja. Siellä otetaan kantaa hoitoihin, lääkityksiin, leikkauksen tarpeellisuuteen, tehdään varmoja diagnooseja ja jopa kehotetaan toisia ihmisiä luopumaan hoidoista. Kaikki tämä tehdään vailla vastuuta tai tietoa kommenttien seuraamuksista.
Ihmisiä on niin erilaisia. Kauhutarinoiden lukeminen saattaa laukaista joissakin todella voimakasta ahdistusta ja turhaa sairauden pelkoa. Esimerkiksi synnytys ja siihen liittyvät kauhutarinat ovat erittäin otollisia aihepiirejä. Odottavat äidit ovat hormonimyrskyssään maaperää, jolle kylvää huolia ja murheita. Edes miesten armeijakokemukset eivät vedä vertoja vauvapalstan kauhutarinoille.
Asioita on myös helppo vatvoa nimimerkin turvin. Näillä foorumeilla ammattilaiset eivät osallistu keskusteluun eivätkä oio asioita. Vaikka valitettavasti aina on myös niitä tapauksia, joissa viattomalta tuntuva päänsärky olikin aivosyöpä, harvinaiset taudit ovat kuitenkin harvinaisia ja yleiset yleisiä.
Keskustelupalstojen kauhukertomusten takia moni potilas on tullut lääkäriin suuren pelon vallassa. Potilaalla on saattanut olla uskomattoman väärää tietoa, jonka hän on saanut keskustelupalstojen ”omalääkäriltä”. Syy- ja seuraussuhteet eivät välttämättä avaudu maallikolle ilman ammattilaisen apua. Samaiset keskustelupalstailmiöt saattavat pahimmillaan estää potilaan hoitoon hakeutumisen ja kenties potilas voi tehdä itse täysin vääriä päätelmiä tilanteestaan.
Tosiasia kuitenkin on, että sairaudet vaativat lääketieteellisen arvion. Potilaan oma valveutuneisuus ja tietoisuus omasta terveydentilastaan on hyvä asia, mikäli se perustuu oikeaan tietoon. Yksi lääkärin tehtävistä on poistaa potilaan epäilyjä. Tarvittaessa lääkärin on teetettävä tarpeelliset tutkimukset taudin poissulkemiseksi. Potilas tulee myös vakuuttaa tilanteesta ja selittää miksi löydökset eivät tue tai tukevat tautitilaa. Epätietoisuus ja potilaan omien aavistelujen mitätöinti on epäammattimaista.
Lääkärit ja terveydenhuollossa toimivat ammattilaiset ovat saaneet koulutuksen työhönsä. Heidän tehtävänsä on käyttää tietoa potilaiden parhaaksi. Nykyajan potilaat ovat valveutuneita ja tietoisia nykyaikaisista hoitokeinoista. Ammattilaisten tärkeä haaste on tuottaa aktiivisesti tietoa, joka perustuu lääketieteellisiin tosiseikkoihin. Ammattilaisella on oltava riittävästi aikaa keskustella peloista, hoidoista, toimenpiteistä, niiden riskeistä ja tavoitteista. Hoitopäätökset on tehtävä asiallisen tiedon valossa. On työvoitto ja ilon aihe saada vääristyneet ja turhaa pelkoa aiheuttavat käsitykset muutettua ja kuulla potilaan suusta toteamus, että eihän tämä ollutkaan yhtään paha juttu. Jokaisen työssään viihtyvän lääkärin takana on tyytyväinen potilas.
Sari Halonen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.
