Sivusta seuraajana on helppoa kertoa toiselle, kuinka hänen tulisi muuttaa elämäntapojaan saadakseen elämä oikeaan suuntaan. Lehdet ja netti pursuavat toinen toistaan parempia elämäntapaohjeita. Älä tupakoi, älä käytä alkoholia, syö vähemmän, harrasta liikuntaa, älä stressaa, nuku hyvin ja riittävästi ja löydä aina ne positiiviset asiat, vaikka maailma romahtaisi ympäriltäsi.
Näitä kliseisiin korulauseisiin me lääkäritkin syyllistymme kohdatessamme potilaita. Valtavasta tietotulvasta huolimatta ihmisiä sairastuu elämäntapasairauksiin yhä enemmän. Apua omiin ongelmiin haetaan mieluummin pilleripurkista, sen sijaan että muutettaisiin omat tavat ja tottumukset. Ihminen on taitava löytämään syyn siirtää ikäviä asioita kauemmaksi ja taitava puolustelemaan omia valintojaan. Koskaan ei ole sopiva hetki lopettaa tupakointia tai lakata syömästä epäterveellisesti. Aina löytyy joku syy, jolla itselleen ja muille voi perustella omia valintojaan. Tieto ja faktat eivät siis riitä. Jokaisen on löydettävä sisältään oma tahtotila ja ymmärrys muutoksen tarpeellisuuteen.
Emme voi syyttää yksin potilasta siitä, että hän ei riemusta kiljahdellen syöksy toteuttamaan elämäntapamuutosta juuri luettelemiemme faktojen pohjalta.
Lääkärin työ on markkinointityötä parhaimmillaan ja tehtävämme on avata potilaalle ajatuksia ja näkemyksiämme elämäntavoista ja terveydestä. Markkinoida niitä keinoja ja tapoja, joilla saavutetaan terveyttä tai hallitaan sairauksia. Potilaalle pitää pystyä luomaan visio siitä miksi muutos kannattaa. Hänelle pitää antaa myös tukea ja kannustusta. Emme voi syyttää yksin potilasta siitä, että hän ei riemusta kiljahdellen syöksy toteuttamaan elämäntapamuutosta juuri luettelemiemme faktojen pohjalta. Ihminen on taitava sulkemaan korvansa itselleen epämiellyttävältä asioilta. Potilas on valintatilanteessa. Myöntääkö hän oikeasti sen, että muutos on tarpeen ja vaatii ennen kaikkea omaa panostusta ja oman – niin rakkaan – mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.
Vastaanottotilanteessa on usein mukana pelot, häpeä omasta terveydentilastaan ja siitä, että on päästänyt tilanteen niin huonoksi. Huonot kokemukset edellisistä käynneistä ja kenties tunne siitä, ettei omia mielipiteitä tai tuntemuksia arvosteta ja oteta huomioon.
Elämäntapamuutos on elinikäinen prosessi ja vaatii paljon. On helppo syyttää jotain tapahtumaa tai vaivaa minkä vuoksi tuo muutos ei onnistu, mutta loppujen lopuksi on kyse vain siitä kuinka valmis on kestämään epämukavuutta. Vaikeinta lienee kuitenkin oman asenteensa muuttaminen. Myöntää se, että oma asenne on kenties se suurin este muutokselle. Asennoitumalla jo valmiiksi kielteisesti pystyy ihminen mitätöimään kaikki hyvätkin asiat elämässään. Kielteisyys on yhtä vaikea hoitaa kuin masennus. Masentunut ihminen kokeekin usein kaikki asiat huonoina ja toteuttamiskelvottomina.
Meillä kaikilla on murheita, suruja, kipuja tai elämäntilanne on vaikea. Toisilla niitä on musertavan paljon. Uskon kuitenkin siihen, että tekemällä päätöksen ja taistelemalla kohti omaa tavoitetta ja hyväksymällä läheisten ja ammattilaisten avun, voi lopulta onnistua. Se vain tapahtuu pienin askelin, kunhan rohkaistuu ottamaan sen ensimmäisen.
Sari Hannukainen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.
