Huhtikuussa 1976 Kambodžaa kohtasi ennennäkemätön katastrofi. Punaiset khmerit nousivat valtaan tarkoituksenaan luoda uusi ihminen mm. tuhoamalla kaupunkien keskiluokan. Miljoonat menettivät henkensä ja maa ei vieläkään ole toipunut tästä.
Pääkaupunki Phnom Penhin kaduilla liikkuessa näkee edelleen sellaisia äärimmäisessä köyhyydessä eläviä lapsia, joilla on sairauksia, joita ei länsimaissa enää juuri näe. Tällainen on esimerkiksi hoitamaton hydrokefalus eli vesipää, jonka aiheutuu aivo- ja selkäydinnesteen kierron häiriöstä. Näky on ahdistava, sillä tila on hoitamattomana paitsi lapsen kehityksen vaarantava, myös tuskallinen.
Hetki sitten sain myös lukea Lääkärilehden blogista Kambodžan ainoan sädehoitolaitteen hajonneen, eikä uutta ole tulossa vuosiin. En halua edes ajatella millaisia kärsimyksiä se aiheuttaa esimerkiksi syöpää sairastaville.
Mutta ei terveydenhoito kotimaassammekaan aina ole ollut nykyisellä tasolla. Vielä 1900-luvun alussa erilaiset infektiotautien epidemiat kylvivät tuhoaan erityisesti lasten keskuudessa. Vanha totuus siitä, että lääkäri altistuu työssään hirvittäville asioille, piti paikkansa. Infektioille altistumisen seurauksena monien lääkäriperheiden lapsikuolleisuus olikin poikkeuksellisen korkea.
Näihin verrattuna asiat kotimaassamme ovat tällä hetkellä varsin hyvällä tolalla. Yhteiskunta on järjestynyt ja terveydenhuoltojärjestelmä toimii globaalissa mittakaavassa loistavasti. Lapsikuolleisuus on pienimpiä maailmassa ja myös eliniän odote on ollut jatkuvasti kasvussa. Sosiaaliturvan avulla pyritään varmistamaan, ettei kukaan joutuisi kadulle kerjäämään henkensä pitimiksi.
Mikään ei kuitenkaan takaa sitä, että nykyinen hyvinvoinnin taso on pysyvä. Eriarvoistumisen ehkäisemistä pidetään tärkeänä yhteiskuntarauhan kannalta. Tähän liittyen tulisi kaikille kanssaihmisille pyrkiä tarjoamaan mahdollisuus kokea olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa. Lääketieteen kehityksellä on ollut hyvinvoinnin lisääntymisessä osansa, mutta edistyneinkään teknologia tai korkeatasoisin tiede ei auta ellei se ole kansalaisten saatavilla.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri.
