Dyskrasia, phrenitis, phthisis. Oletteko sairastaneet, tai tunnetteko jonkun, joka olisi kärsinyt näistä taudeista?
Luultavasti ette, koska nämä diagnoosit hävisivät lääketieteellisestä kirjallisuudesta jo parisataa vuotta sitten.
Entä oletteko sairastaneet, tai tunnetteko jonkun, joka olisi sairastanut neurasteniaa, homoseksuaalisuutta tai MBD:tä?
Mahdollisesti ainakin tunnette jonkun, joka on.
Neurastenia oli yleinen lääketieteellinen diagnoosi 1800-luvun puolivälistä aina 1900-luvun loppupuolelle ja se löytyy vieläkin tautiluettelosta numerolla F48, vaikka sitä ei enää käytetäkään.
Yhdysvalloissa homoseksuaalisuus lakkasi olemasta sairaus vuonna 1974, kun nimike poistettiin tautiluokituksesta. Suomalaiset homoseksuaalit paranivat taudistaan vasta vuonna 1981 suomalaisen tautiluokitusversion uusimisen yhteydessä.
MBD (minimal brain dysfunction) -diagnoosi eli lyhyen kukoistuskauden 1960–80-luvuilla kadotakseen lääketieteen historiaan. Ongelmallisen levottomat ihmiset sairastavat nykyään ADHD:a, joka sekin diagnoosina hävinnee ennen pitkää jonkun muun nimikkeen tieltä.
Mutta miksi lääketieteelliset diagnoosit katoavat ja uusia tulee tilalle? Katoavatko taudit diagnoosien kadotessa ja syntyykö niitä uusien diagnoosien myötä? Entä kuka päättää, milloin jokin tila lakkaa olemasta tauti tai jokin tila sellaiseksi määritellään ja nimetään?
Yhtäältä diagnoosien muutokset johtuvat lääketieteellisen ymmärryksen kehityksestä; etenevä tutkimus etsii ja löytää uusia selitysmalleja tautitiloihin, kuten vaikkapa virusten ja bakteerien osuuden monien tautien synnyssä ja kulussa.
Toisaalta uusia tautinimikkeitä ehdotellaan myös muista kuin puhtaasti tieteellisistä syistä. Erityisesti lääketeollisuus on pyrkinyt määrittämään monia aiemmin elämän menoon kuuluvina pidettyjä murheita ja ongelmia taudeiksi ja tarjoaa niiden hoidoksi valmisteitaan. Kansainvälisessä keskustelussa tästä käytetään nimitystä disease mongering, tautien tuputtaminen.
Maailman terveysjärjestö WHO on huolehtinut tautinimikkeiden määrittelystä ja yhdenmukaistamisesta vuodesta 1948. Parhaillaan käytämme luokituksen kymmenettä versiota, jossa on listattuna varsinaisten tautien lisäksi myös monenmoisia elämisen ongelmia, kuten omituinen ulkomuoto (R46.1), itsekurin puute ja apatia (R45.3), tutkinnoissa epäonnistuminen (Z55.2), riitaisuudet naapurien, vuokralaisten tai vuokranantajan kanssa (Z59.2), tavaton monisanaisuus ja yksityiskohtien luetteleminen, jotka hämärtävät konsultaation ja yhteydenoton tarkoituksen (R46.7) sekä tekosairas (Z76.5).
Luokittelun yhdennentoista version on määrä ilmestyä vuonna 2017.
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.
Lue myös muita Raimo Puustisen kirjoituksia:
Onko työni turhauttavaa?
Naisentappaja
Maahanmuuttajapotilaan kipu
