Osastollamme oli hiljattain potilas, jolla oli kotilääkityslistalla 34 säännöllistä lääkevalmistetta. En osaa sanoa miksi juuri tämä potilas kiinnitti huomioni, onhan näitä jokainen lääkäri työssään nähnyt ennenkin. Ehkäpä syynä oli vain silloinen mielentilani.
Miksi sitten potilaalle kertyy tällainen käsittämätön lääkearsenaali? Joku toki saattaa sairautensa takia tällaisen määrän tarvitakin, mutta aika moni ei. Syitä massiivisiin lääkemääriin lienee useita.
Koulutuksemme luonne painottaa diagnostiikkaa ja tehokkaan hoidon aloittamista. Jos emme löydä lääkettä tai tee toimenpiteitä, emme ole tehokkaita. Lääkkeetön ja leikkaamaton lääkäri on kuin ruuna ravihevosena. Toisaalta lääkärit osaavat huonosti "ei oon" kertomisen ja lääkehoitojen lopettamisen. Lääkkeen aloittaminen on helpompaa kuin lopettaminen.
Potilaatkaan eivät tässä ole täysin osattomia. Moni tulee suorastaan riippuvaiseksi päivittäisestä pillerisirkuksesta ja lääkedosetteja esitellään ja verrataan innokkaammin kuin lastenlasten valokuvia. Lääkkeen lopettaminen tai sen ehdottaminen voi olla potilaalle raaja-amputaatioon rinnastettava separaatiotapahtuma.
Lääkkeitä kertyy monille hyvinkin perussairaille potilaille myös siksi, että virallisen lääkitysindikaation oikeellisuuden ohella ei aina muisteta arvioida onko lääkityksessä enää mitään järkeä. Verenohennuslääkkeillä pyritään estämään invalidisoiva aivotapahtuma ja sehän on yleinen ja myös hyväksytty kyseisen lääkeryhmän käyttöindikaatio. Mutta onko järkeä jatkaa näitä lääkkeitä silläkin potilaalla, jolla kaikki aivotapahtumat ovat jo tapahtuneet ja potilas on pysyvästi autettuna vuoteessa? Silloin meillä on hoitoindikaatio ilman järkeä.
Kroonisen kivun hoidossa kiputyöryhmät ovat hyväksi todettu hoitointerventio, koska kroonisen kivun katsotaan olevan jo etiologialtaan niin monialainen asia, että usean erikoisalan yhteystyötä tarvitaan. Olisiko myös monialaisille lääketyöryhmille tilausta? Nämä voisivat pohtia, olisiko 34:ää lääkettä säännöllisesti käyttävän potilaan lääkityksessä jotain korjaamista. Sitä ennen voisi noudattaa vaikka sellaista nyrkkisääntöä, että kun aloittaa lääkkeen, pitää myös miettiä jonkun lääkkeen lopettamista.
Heikki Laine
Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Mikkelin keskussairaalassa.
