Mitä haavoittuvampi ihminen on, sitä vahvemmin ympäristö vaikuttaa häneen (1). Ihmisen haavoittuvuus korostuu saattohoitotilanteessa. Tämä koskee sekä potilasta että läheisiä ja henkilökuntaa.
Viime vuosina on saatu paljon tutkimukseen perustuvaa tietoa hoitoympäristön vaikutuksesta potilaisiin ja henkilökuntaan. Näyttöön perustuva suunnittelu on tehnyt tutkimuksia tunnetuksi tehokkaasti. Ajattelutavan uranuurtajana pidetty Roger S. Ulrich tiivistää ympäristön vaikutukset ympäristön hallintaan, sosiaalisen tuen saatavuuteen, myönteisiin elämyksiin ja stressin poistamiseen (2).
Monien ihmisten mielipaikat ovat luonnossa riippumatta asuinpaikasta, kansallisuudesta tai iästä (3). Luonnon elvyttävästä vaikutuksesta on tehty lukuisia tutkimuksia. Luontonäkymät ja jopa luontoa esittävä taide lieventävät stressiä. Luonnon- ja auringonvalo helpottavat kipua, vähentävät masennusta ja parantavat unen laatua (4,5).
Sairaalaympäristön yleisimpiä ongelmia ovat yksityisyyden puute, levottomuus, meluisuus, häiritsevä valaistus sekä puuttuva yhteys luontoon ja sairaalan ulkopuoliseen elämään.
inen melu sairaalan osastolla vastaa pahimmillaan kiireisen moottoritien varrella mitattua melua (4). Melu nostaa verenpainetta, huonontaa unen laatua, heikentää keskustelun ymmärtämistä ja lisää rauhoittavien lääkkeiden käyttöä. Meluisan työympäristön on todettu jopa heikentävän henkilökunnan lepoa kotona.
Elämän loppuvaiheessa aistihavainnot, jotka aiemmin ovat olleet taustalla, saattavat korostua. Kuuloaistin on sanottu tuottavan havaintoja viimeisimpänä. Myös tuoksumuisti säilyy pitkään. Hengittämisen raskaus on tyypillistä osalle potilaista. Näiden syiden takia meluton ympäristö ja raikas huoneilma ovat arvokkaita.
Millainen on hyvä ympäristö saattohoidolle?
Saattohoidon pohjoismainen edelläkävijä on Tanska, jonka ensimmäinen saattohoitokoti on vuonna 1992 perustettu St. Lucas. Saattohoitolaki vuodelta 2004 käynnisti usean uuden kodin rakentamisen. Tavoitteena on 12 hoitopaikkaa joka kreivikuntaan.
Uudet kodit ovat usein yhteisön rauhallisilla reuna-alueilla avautuen vehreään maisemaan tai merelle. Luonto, terassi- ja piha-alueet ovat aina käsillä. Kotien suunnittelijoiksi on valittu Tanskan tunnustetuimpia arkkitehteja. Upealla ympäristöllä osoitetaan arvostusta potilaille, läheisille ja hoitajille.
Tanskalaiset arkkitehdit ovat hyvin tietoisia ympäristön merkityksestä. Aalborgin yliopisto on koonnut hoitoympäristöjen tutkimuksista erinomaisen koosteen (Helende arkitektur) (6). Hospice Forum Danmark ylläpitää ohjetta saattohoitokotien suunnitteluun (7).
Britanniassa on nykyisellään Euroopan laajin saattohoitokotien verkosto, yli 250 kotia. Myös Britannia on panostanut 2000-luvulla saattohoidon ympäristöihin Enhancing Healing Environment -ohjelmalla, jolla tuetaan kotien omia tiimejä ympäristöjen parantamisessa pienin askelin (8).
Tanskalaisten ja brittiläisten tutkimusten mukaan saattohoidon ympäristössä on tärkeintä yksityisyys ja seuraavaksi tärkeintä on nähdä, että ympärillä on elämää. Joskus pelkästään elämän äänien kuuleminen riittää. Tanskalaisen saattohoitokodin omat huoneet ovat tilavia, kodikkaita ja valoisia. Läheiset voivat olla kaikissa vaiheissa mukana. Hoitaminen on helppoa ja esteetöntä.
Vaihtelevat tilat sisällä ja ulkona puutarhassa antavat mahdollisuuden satunnaisille kohtaamisille ja uusien yhteisöjen syntymiselle. Yhteisöllisyyttä tarvitsevat myös potilaiden läheiset. Yhteisten tilojen läheisyys on tärkeää, kun voimat vähenevät.
Mitä pitäisi tehdä?
Brittiläiset ja tanskalaiset potilaskyselyt korostavat, ettei saattohoitokoti saa tuntua eikä näyttää sairaalalta. Saattohoitokodista ei ole olemassa vakiintunutta mielikuvaa, mutta ainakaan siellä ei ole pitkiä käytäviä oviriveineen. Se on kodikas materiaaleiltaan, väreiltään, sisustukseltaan ja tiloiltaan. Pakottomat epämuodolliset kontaktit luovat uutta yhteisöllisyyttä ja tukevat sekä potilaita, läheisiä että hoidon antajia.
Sekä Tanska että Britannia ovat lyhyiden välimatkojen maita. Saattohoitokoti on aina kohtuullisen lähellä. Suomessa välimatkat ovat pitkiä. Vain neljä kotia ja 80 paikkaa koko maassa tarkoittaa, että saattohoitokoti on suurimmalle osalle saavuttamattoman kaukana.
STM on antanut vuonna 2010 ohjeet saattohoidon järjestämisestä, mutta tiloihin ohje ei ota kantaa. ETENE (Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta) on vuonna 2012 todennut Suomessa tarvittavan noin 540 saattohoidon vuodepaikkaa eli noin 200 paikkaa lisää (9). Valtaosa saattohoidon potilaista hoidetaan tavallisilla vuodeosastoilla.
Järjestämisen ja taloudellisten tekijöiden näkökulmasta suomalainen saattohoitokoti nojaa luontevasti sairaalaan, terveyskeskukseen tai palvelutaloon varsinaisen kodin koon pitämiseksi inhimillisen pienenä. Onko sairaalan kanssa saman katon alle mahdollista synnyttää samanlainen lämminhenkinen hoitoympäristö ja -kulttuuri, josta tanskalaiset saattohoitokodit tarjoavat upeita esimerkkejä, on iso kysymys, joka ei ratkea pelkällä päätöksellä.
Helinä Kotilainen
arkkitehti, SAFA
yliarkkitehti,
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kirjallisuutta
1. Lawton MP, Nahemow L. Ecology and the aging process. Kirjassa: Eisdorfer C, Lawton MP, toim. Psychology of adult development and aging. Washington D.C.: American Psychological Association 1973.
2. Ulrich RS. Effects of interior design on wellness: Theory and recent scientific research. J Health Care Interior Design 1991;3,97–109.
3. Korpela K. Mielipaikat ja elvyttävät ympäristöt voimavarana. Kirjassa: Kokkola A, Kotilainen H, toim. Pieni on kaunista -projekti vuosina 1994–1996. Helsinki: Suomen Kuntaliitto ja Stakes 1997.
4. Ulrich RS, Zimring C, Zhu X ym. A review of the research literature on evidence-based healthcare design. Healthcare Leadership 2008; White paper series 5 (5).
5. Edelstein E, Doctors S, Brandt R ym. The effects of colour and light: trans-disciplinary research results. World Health Design 2008;57−61.
6. Frandsen AK, Ryhl C, Blicher Folmer M ym. Helende Arkitektur. Institut for Arkitektur og Design Skriftserie nr. 29. Aalborg: Aalborg University 2009.
7. Programme for the Good Hospice in Denmark: An outline for the hospice as part of palliative care. Copenhagen: Prepared by SIGNAL Architects for the Realdania Fund, 2006.
8. Stanley E (toim), Waller S, Masterson A, Hedley F. Developing supportive design for people with dementia. The King’s Fund’s enhancing the healing environment programme 2009–2012. London: The King’s Fund 2013.
9. Saattohoito Suomessa vuosina 2001, 2009 ja 2012 – suunnitelmat ja toteutus. Helsinki: ETENE-julkaisuja 36, 2012.
Kuva: CF Møller Architects / Adam Mørek
Julkaistu Lääkärilehdessä 3/14.
