Ensimmäisen elinvuoden aikana vauvan psykofyysinen kehitys on nopeaa ja vanhemmille palkitsevaa. Vauvan unirytmin kypsyminen ei kuitenkaan aina ole mutkatonta ja lapsen heräillessä yöaikaan uupuu helposti koko perhe. Unen ongelmiin haetaan herkästi apua neuvoloista, mutta perusterveydenhuollon yhtenäiset hoitokäytännöt ovat vasta muotoutumassa.
Arkipuheissa unikoulusta on tullut vanhempien kaipaama ”helppo” ratkaisu lasten uniongelmiin. Unikouluista kirjoitellaan aikakauslehdissä ja keskustelua käydään siitä, mikä unikoulu olisi lapsille parhain. Entä käytetäänkö unikouluja käytännössä oikein – oikeille potilaille, oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla? Tutkimusten mukaan vanhempien perustiedot lapsen unirytmin kehityksestä ovat usein niukat eikä lääkärikoulutuksessakaan juuri paneuduta lasten unihäiriöiden diagnostiikkaan tai uni-interventioiden eroihin (1).
Lasten unihäiriöt muodostavat etiologialtaan hyvin heterogeenisen ryhmän. Niiden hoito riippuu siitä, millä unen osa-alueilla on vaikeuksia ja mistä ne pohjimmiltaan johtuvat. Esimerkiksi vuorokausirytmin ongelmat edellyttävät erilaista hoitoa kuin univuorovaikutuksen ongelmat, vaikka ne kummatkin näyttäytyvät usein samanlaisina oireina – katkonaisena yöunena ja herättelynä.
Vaikka aivojen biologinen kypsyminen asettaa unirytmin kehitykselle selvät raamit, erilaiset ympäristötekijät muokkaavat tätä kehitystä (2). Päiväaikaiset tapahtumat heijastuvat lasten nukkumiseen, ja univaikeuksien syy ja samalla kohde interventiolle voi löytyä päivästä. Silloin kun nukkumisvaikeuksien taustalla on perheen rauhaton elämäntapa, ei unikoulu ole vastaus unihäiriön hoitoon.
Unihäiriöiden pitkittyessä saatetaan tarvita erilaisia strukturoituja uni-interventioita (ts. unikouluja). Intervention sisältö riippuu lapsen unihäiriön syystä sekä perheen toiveista hoidon suhteen. Perheiden tavat ja tottumukset, vanhempien voimavarat ja vuorovaikutuksen kipukohdat vaikuttavat siihen, millaisiin interventioihin perheissä ollaan valmiita ryhtymään.
Unihäiriöiden hoito on kuitenkin paljon moniulotteisempaa kuin unikoulu. Se ei koskaan ole ainoa eikä usein ensimmäinenkään askel hoidettaessa lasten univaikeuksia. Unikoululla on parhaat edellytykset onnistua silloin, kun ympäristön unta haittaavat tekijät on tunnistettu yhdessä perheen kanssa ja niitä on vähennetty niin, että olosuhteet uusien unitottumusten omaksumiselle ovat mahdollisimman suotuisat.
Unihäiriön hoidolle on tärkeä varata riittävästi aikaa. Vain harvoin riittää yksi käynti unihäiriön hoitamiseksi. Perheet tarvitsevat kannustusta ja tukea huomatakseen lapsen unirytmissä tapahtuvia positiivisia muutoksia ja jaksaakseen ylläpitää uusia tottumuksia silloinkin, kun se tuntuu raskaalta.
Toisinaan uni-interventioiden piiriin ohjautuvat perheet ovat sinnitelleet lapsen uniongelmien kanssa jo pitkään, mikä voi johtua siitä, etteivät vanhemmatkaan aina osaa hakea niihin ajoissa apua (1). Väsyneet vanhemmat eivät jaksa keskittyä uudenlaisten unitottumusten opetteluun. Pahimmillaan runsas valvominen vaikuttaa koko perheen vuorovaikutussuhteisiin epäedullisesti ja voi johtaa vakaviin perheristiriitoihin.
Unihäiriöiden varhaisen tunnistamisen etulinjassa ovat neuvolat. Kertomalla perheille unirytmin normaalista kehityksestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä voidaan ennaltaehkäistä ongelmia (3) ja tunnistaa alkavat häiriöt jo varhain. Myös pitkittyvien unihäiriöiden hoito on vaikuttavaa (4). Kiitollisia hoidettavia unihäiriöt ovat myös siksi, että auttamalla yhtä pientä huono-unista tuetaan samalla kokonaisen perheen hyvinvointia (5).
E. Juulia Paavonen
dosentti, erikoistuva lääkäri
HYKS, lastenpsykiatria, Tikkurilan poliklinikka, HUS
erikoistutkija, THL
Outi Saarenpää-Heikkilä
LT, lastenneurologian erikoislääkäri
TAYS, lastenklinikka
Kirjallisuutta
1. Schreck KA, Richdale AL. Knowledge of childhood sleep: a possible variable in under or misdiagnosis of childhood sleep problems. J Sleep Res 2011;20:589–97.
2. Fisher A, Jaarsveld CHM, Llewellyn CH, Wardle H. Genetic and environmental influences on infant sleep. Pediatrics 2012;129:1091–6.
3. Cook F, Bayer J, Le HN, Mensah F, Cann W, Hiscock H. Baby Business: a randomised controlled trial of a universal parenting program that aims to prevent early infant sleep and cry problems and associated parental depression. BMC Pediatr 2012;6:12:13.
4. Mindell JA, Kuhn B, Lewin DS, Melzer LJ, Sadeh A. Behavioral treatment of bedtime problems and night wakings in infants and young children. Sleep 2006;29:1263–76.
5. Symon B, Bammann M, Crichton G, Lowings C, Tucsok J. Reducing postnatal depression, anxiety and stress using an infant sleep intervention. BMJ Open 2012;3:2(5).
Kuva: Kuvapörssi
Tieteellinen pääkirjoitus Lääkärilehdestä 40/12.
