Sosiaalisten aivojen hypoteesin mukaan ihmisaivojen koon kasvu evoluutiossa liittyy sosiaaliseen tiedonkäsittelyyn. Hypoteesia tukee se, että yhteisön muita jäseniä hyödyttävä (prososiaalinen) toiminta näyttää kädellisillä, ihminen mukaan lukien, olevan suoraan verrannollinen aivojen kokoon (1). Ihmisaivojen kehitys jatkuu pitkään syntymän jälkeen. Makakiapinan aivojen koko on syntyessä 70 % aikuisen yksilön aivojen koosta, mutta ihmisaivojen vain 25 % (1). Siis pelkästään aivojen kasvun näkökulmasta 75 % ihmisaivojen kehityksestä tapahtuu jatkuvassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jonka tiedetään muokkaavan aivoja oppimisen ja epigeneettisten mekanismien kautta. Aivot muokkautuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa myös aikuisiällä. Mieli on jatkuvassa muutoksessa, ”samoja aivoja ei käytetä kahdesti” (2).
Sosiaaliseen tiedonkäsittelyyn liittyy aivoissa jossain määrin eriytyneitä tiedonkäsittelyjärjestelmiä. Näihin järjestelmiin liittyvät aivoalueet toimivat kuitenkin osana laajempia hermoverkkoja ja ne liittyvät myös muuhun kuin sosiaaliseen tiedonkäsittelyyn (1). Suuri osa tiedonkäsittelystä tapahtuu huomaamatta, automaattisesti, kuten toisen tekemän liikkeen käsittely peilisolujärjestelmässä (3). Toisen ihmisen mielen tulkinta tapahtuu useammin tietoisesti, ja siihen liittyy lisääntynyt toiminta aivokuoren keskilinjarakenteissa ja parietotemporaaliseudussa. Ihmisen taipumus käsitellä toisten ihmisten mielen toimintoja ja liittää niihin moraalisia tunteita laajan omaelämäkerrallisen muistiaineksen valossa on huomattavan korostunutta lähisukulaislajeihin nähden (1). Näihin toimintoihin liitettyjen aivoalueiden koko suhteessa aivojen kokonaistilavuuteen näyttää kasvaneen ihmisaivojen evoluutiossa kuitenkin vain vähän. Karkeasti ottaen ihmisaivot on ”kolminkertainen suurennos simpanssin aivoista” (4).
Kysymys siitä, mahdollistiko aivojen tiedonkäsittelykapasiteetin kasvu sosiaalisen tiedonkäsittelyn tehostumisen vai päinvastoin, on ainakin osittain muna vai kana -kysymys (1). Tästä huolimatta sosiaalinen tiedonkäsittely on sivilisaation edellytys ja sen puutteet vaikuttavat dramaattisesti itsenäiseen arjessa selviytymiseen. Jo kuuden kuukauden ikäisen lapsen tarkkaavaisuus suuntautuu korostuneesti kanssaihmisten seuraamiseen ja tällaisen taipumuksen puuttuminen voi ennakoida autistisia häiriöitä myöhemmässä kehityksessä (5). Sosiaalisen tiedonkäsittelyn korostuminen tai häiriintyminen voi selittää niin yliluonnollisia uskomuksia kuin psykiatristen oireiden luonnettakin. Psykoosissa yleisin aistiharhan sisältö on toisen ihmisen puhe ja tavallisin harhaluulon sisältö on erityisen huomion kohteeksi joutuminen.
Kiinnostusta sosiaaliseen tiedonkäsittelyyn motivoi sosiaalisuuden keskeisyys arjessa, työssä ja lääketieteessä. Käyttäytymis- ja neurotieteiden menetelmien kehitys mahdollistaa uusien havaintojen tekemisen (3). Koe-eläimillä voidaan tarkastella sosiaalisen tiedonkäsittelyn hermostollista perustaa solutasolla, ja aivokuvantamismetelmien ja tietokonemallinnuksen kehittyminen mahdollistaa hypoteesien testaamisen ihmisellä. Yksi kehityssuunta on tutkia kahden tai useamman henkilön aivotoimintaa samanaikaisesti heidän ollessaan vuorovaikutuksessa (2). Sosiaalisten aivojen tutkimus antaa lupauksia sovelluksista lääketieteellisten hoitomuotojen kehityksessä ja myös laajemmin sosiaalisten ongelmien ymmärtämisessä ja ratkaisemisessa.
Tuukka T. Raij
LT, psykiatrian erikoislääkäri
HYKS Psykiatria ja Aalto yliopisto, Kylmälaboratorion aivotutkimusyksikkö
Kuva: Panthermedia
Kirjallisuutta
1. Adolphs R. The social brain: neural basis of social knowledge. Annu Rev Psychol 2009;60:693–716.
2. Hari R. Aivojen vuosikymmeneltä mielen vuosituhannelle. Suom Lääkäril 2009;64:2400–4.
3. Hari R, Kujala MV. Brain basis of human social interaction: from concepts to brain imaging. Physiol Rev 2009;89:453–79.
4. Herculano-Houzel S. The remarkable, yet not extraordinary, human brain as a scaled-up primate brain and its associated cost. Proc Natl Acad Sci U S A 2012;109 suppl 1:10661–8.
5. Chawarska K, Macari S, Shic F. Decreased spontaneous attention to social scenes in 6-month-old infants later diagnosed with autism spectrum disorders. Biol Psychiatry 2013;74:195–203.
Julkaistu Lääkärilehdessä 49/13.
Lue myös: Aivojen hämmästyttävä potentiaali
