Viime aikoina mediassa on keskusteltu työuupumuksen ja masennuksen suhteesta ja siitä, pitäisikö työuupumusta tosiasiallisesti pitää masennuksena. Keskustelu on kohdistunut työuupumuksessa ja masennuksessa todettaviin oireisiin, kuten kyynistymiseen, mielihyvän kokemuksen menetykseen ja jatkuvaan uupumuksen tunteeseen. Samojen tietojen pohjalta on muodostettu kaksi selkeää ja täysin toisilleen vastakkaista päätelmää: ”työuupumuksessa on kyse masennuksesta” ja ”työuupumus ei ole masennusta”.
Työuupumus on määritelty pitkittyneeksi stressioireyhtymäksi (1). Pitkäaikainen psyykkinen stressi muokkaa elimistön toimintaa monin tavoin. Tavallisia muutoksia ovat hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akseli) toiminnan häiriintyminen ja elimistön sisäsyntyinen tulehdustila (2). Etuaivokuori säätelee psykososiaaliseen stressiin liittyviä elimistön systeemisiä muutoksia yhdessä hippokampuksen ja mantelitumakkeen kanssa, hypotalamuksen paraventrikulaaritumakkeeseen kulkevien ratojen välityksellä. Stressi voi olla seurausta joko ulkoisista tai mielen sisäisistä kuormitustekijöistä tai molemmista. Todetut elimistön toiminnan häiriöt kuitenkin liittyvät yksilön kokemaan stressiin, eivät ulkopuolelta arvioituun stressin tasoon.
Edellä kuvatut psykososiaalisessa stressitilassa todetut muutokset ovat monella tavoin yhteneväisiä masennuksessa todettujen elimistön muutosten kanssa (3). Elimistön toimintahäiriöitä tarkastellen voitaisiin siis yksinkertaistaen todeta, että kehon näkökulmasta pitkäaikainen psykososiaalinen stressi ja masennus ovat sama asia.
Mitä nämä havainnot tarkoittavat hoidon kannalta? Mielialalääkkeistä selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien on havaittu lievittävän elimistön sisäsyntyistä tulehdustilaa (4). Mielialalääkkeet myös mahdollisesti tasapainottavat HPA-akselin toimintahäiriöitä (5). Lisäksi masennukselle ja psykososiaaliselle stressille yhteisiin elimistön muutoksiin voi vaikuttaa elämäntapavalinnoilla. Säännöllinen liikuntaharjoittelu, riittävä uni ja suositusten mukainen monipuolinen ruokavalio tukevat elimistön säätelyjärjestelmien asianmukaista toimintaa. Vaikutukseltaan pienempiä säätelyjärjestelmien normaalitoimintaa edistäviä tekijöitä ovat esimerkiksi riittävä sosiaalinen tuki, mahdollisuus fyysiseen läheisyyteen ja rentoutumisharjoittelu yksilön mielekkääksi kokemin menetelmin.
Kahden määritelmällisesti etiologialtaan ja osin myös oirekuvaltaan erilaisen tilan, psykososiaalisen stressin ja masennuksen, takaa näyttää löytyvän melko samankaltaisia elimistön muutoksia. Tämä muodostaa toisaalta vastakohdan sille, että kahdella asianmukaisesti diagnosoidulla masennuspotilaalla voidaan havaita keskenään jopa täysin vastakkaisia piirteitä sekä oirekuvien että elimistön muutosten tasolla (6,7,8). Paljon on vielä tehtävä – niukkenevan tutkimusrahoituksen turvin – ennen kuin voimme kliinistä työtä hyödyttävällä tasolla ymmärtää psykiatristen sairauksien mekanismeja.
Soili Lehto
LT, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri
Itä-Suomen yliopisto ja
KYS, psykiatrian klinikka
Kirjallisuutta
1. Schaufeli W, Enzmann D. The burnout companion to study and practice: A critical analysis. Lontoo: Taylor & Francis 1998.
2. Hänsel A, Hong S, Cámara RJ, von Känel R. Inflammation as a psychophysiological biomarker in chronic psychosocial stress. Neurosci Biobehav Rev 2010;35:115–21.
3. Viinamäki H, Lehto SM, Palvimo JJ ym. Glukokortikoidien yhteys masennuksen syntyyn ja oirekuvaan. Duodecim 2012;128:1022–9.
4. Hannestad J, DellaGioia N, Bloch M. The effect of antidepressant medication treatment on serum levels of inflammatory cytokines: a meta-analysis. Neuropsychopharmacology 2011;36:2452–9.
5. Anacker C, Zunszain PA, Carvalho LA, Pariante CM. The glucocorticoid receptor: pivot of depression and of antidepressant treatment? Psychoneuroendocrinology 2011;36:415–25.
6. Antonijevic I. HPA axis and sleep: identifying subtypes of major depression. Stress 2008;11:15–27.
7. Lehto SM. Biological findings in major depressive disorder with special reference to the atypical features subtype. Academic dissertation. Kuopio University Publications D. Medical Sciences 447. Kuopio 2009.
8. Carragher N, Adamson G, Bunting B, McCann S. Subtypes of depression in a nationally representative sample. J Affect Disord 2009;113:88–99.
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 48/12.
