Tulehdukselliset suolistosairaudet (inflammatory bowel disease, IBD), Crohnin tauti ja haavainen paksusuolitulehdus (eli ulseratiivinen koliitti), ovat kroonisia maha-suolikanavan sairauksia, joihin sairastutaan useimmiten nuorella iällä. Suomessa Kelan rekisterin mukaan tulehduksellista suolistosairautta sairastaa jo lähes 50 000 potilasta (0,86 % väestöstä). Heistä valtaosa on työikäisiä.
Suolistosairauksien hoitoon perehtyneen ja koulutuksen saaneen sairaanhoitajan tulisi olla kiinteä osa IBD-potilaiden hoidosta vastaavaa moniammatillista tiimiä (1).
Tiimissä hoitajan työnkuvaan kuuluu potilaan ja omaisten ohjaaminen, erityisesti sairauteen liittyvän ensitiedon antaminen, lääkehoidon ohjaaminen, pitkäaikaishoidossa tarvittavien lääkepistosten antaminen ja lääketurvakokeiden seuranta. IBD-hoitajan työn on osoitettu nopeuttavan taudin pahenemisvaiheen tunnistamista ja vähentävän sekä rutiininomaisia että kiireellisiä poliklinikkakäyntejä (2,3). Näin syntyy merkittäviä kustannushyötyjä (4,5).
Työpanos näkyy osastopäivien määrässä
Kartoitimme vuoden 2017 aikana tehdyllä kyselytutkimuksella IBD-potilaiden hoitoon osoitettujen resurssien määrää, hoitajien roolia potilastyössä, hoidon suurimpia haasteita sekä parantamista kaipaavia hoitotyön osa-alueita (6). Lisäksi selvitimme IBD-hoitajatoiminnan vaikutusta terveydenhuollon kustannuksiin Suomessa. Yliopistosairaalat jätettiin selvityksen ulkopuolelle, sillä niihin keskitetään kaikkein vaikeinta tautimuotoa sairastavat IBD-potilaat ja hoidon kokonaissuunnittelu poikkeaa muista keskuksista.
Tutkimus osoitti, että tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon perehtyneen hoitajan työpanos oli käytössä hieman yli puolessa suomalaisista IBD-potilaita hoitavista keskuksista.
Kyselyyn vastanneiden hoitajien mukaan heidän pääasiallinen työnkuvansa on IBD-potilaiden hoidonohjaus ja lähes kaikki vastanneet tekevät hoidonohjausta vastaanotolla ja/tai puhelimitse. Yleisesti hoitajan työkuvaan kuului hoidonohjauksen lisäksi lääketurvakokeiden tarkistusta ja vuosikontrolleista huolehtimista.
Hoitajan todettiin vapauttavan lääkäriresursseja esimerkiksi kiireellistä arviota tai hoitoa tarvitsevia potilaita varten ja vuodeosaston konsultointiin, ja tällä voidaan katsoa olevan välillinen vaikutus potilaiden hoitoon pääsyyn ja osastohoitojaksojen pituuteen sekä hoidon laatuun.
Osastohoitopäivien määrä oli merkitsevästi vähäisempi sairaaloissa, joissa IBD-hoitaja oli vakiintunut osa potilastyötä. Näissä sairaaloissa lääkärille ohjautuvien vastaanottokäyntien määrä oli myös oleellisesti vähäisempi.
Hoidon kohdentumisesta hyötyvät kaikki
Laskennallisesti IBD-hoitajan työpanos voisi tuoda jopa yli 450 000 euron kokonaissäästöt vuodessa yksittäisen sairaanhoitopiirin alueella, kun tarkastellaan lääkärikontaktien ja hoitopäivien vähenemisen kautta saatavia säästöjä sekä tarvittavan hoitajan henkilöstökuluja.
Tutkimuksemme osoitti, että IBD-hoitajatyön suurimpia haasteita on ajanhallinta ja ammattitaidon ylläpito. Niin paikallisen kuin valtakunnallisen koulutuksen merkitys on suuri. Aktiivisella kouluttamisella hoitajien valmiudet hoitaa ja seurata itsenäisesti yhä suurempaa osaa potilaista paranevat.
Ammattitaitoisen IBD-hoitajan työpanoksella voidaan parantaa hoidon saatavuutta ja parantaa edellytyksiä potilaan hyvään seurantaan ja kohdentaa lääkärikontaktit niitä eniten tarvitseville. Tämä taas osaltaan vahvistaa lääkärin ja koko hoitotiimin sekä potilaan kokemusta laadukkaasta hoidosta.
IBD-potilaiden nopeasti lisääntynyt kokonaismäärä edellyttää potilaiden seurannan ja hoidon järjestelyä, jotta terveydenhuollon resurssit tehokkaasti kohdennetaan aktiivia tautimuotoa sairastaville potilaille. Tässä muutoksessa IBD-hoitajan rooli on keskeinen.
Teksti:
Pauliina Molander
LKT, gastroenterologian erikoislääkäri
erityisvastuualueena IBD-potilaiden hoidon ja seurannan koordinointi HYKS-alueella
HUS Vatsakeskus, Meilahden sairaala
Kaija-Leena Kolho
lastentautiopin professori, ylilääkäri
Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopisto
Kuva: Fotolia
Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 6/2019.
