Nuoret hakevat elämyksiä, ottavat riskejä ja haluavat kokeilla monenlaisia asioita. Psykoanalyyttisillä termeillä ilmaistuna nuoruusiässä voimistuva viettipaine kohtaa suhteellisen heikon egon ja superegon, yliminän. Aivojen neurobiologiasta tiedetään, että nuoruusiässä mesokortikolimbinen dopaminerginen palkitsemisjärjestelmä on hyvin aktiivinen, kun taas otsalohkoissa sijaitsevat oman toiminnan säätely- ja kontrollijärjestelmät kypsyvät selvästi hitaammin (1). Tämä epäsuhta – välittömän mielihyvän tavoittelu ja hetkessä eläminen – altistaa nuorta myös erilaisille päihdekokeiluille.
Alkoholi vaikuttaa nuoren aivoissa eri lailla kuin aikuisella (2). Nuorilla korostuvat alkoholin myönteisiksi koetut, palkitsevat vaikutukset, kuten estojen vähentyminen ja rohkaistuminen sosiaaliseen kanssakäymiseen. He vaikuttavat myös olevan vähemmän herkkiä alkoholin väsyttävälle vaikutukselle, motoriikan häiriöille sekä ”morkkikselle” juomisen jälkeen. Tämän vuoksi nuoret saattavatkin juoda hämmästyttävän suuria alkoholimääriä.
Todellisuudessa nuoruusiässä aivot ovat erityisen herkkiä alkoholin aiheuttamille vaurioille (2,3). Toistuva alkoholinkäyttö voi häiritä mesokortikolimbisen järjestelmän toimintaa ja aiheuttaa prefrontaalikorteksin ja hippokampuksen degeneroitumista. Humalahakuinen juominen (binge drinking) vaurioittaa laaja-alaisesti aivojen valkoisen aineen radastoja. Muisti ja oppimiskyky voivat heikentyä pysyvästi.
Alaikäisenä aloitettu alkoholinkäyttö häiritsee aivojen kypsymisprosessia (2,3). Prefrontaalikorteksin ja hippokampuksen vajaatoiminta lisää impulsiivisuutta ja altistaa alkoholiriippuvuudelle. Alle 15 vuoden iässä alkoholia kokeilleilla onkin moninkertainen riski myöhemmän riippuvuuden kehittymiseen, verrattuna niiden riskiin joiden ensikosketus alkoholiin tapahtuu vasta täysi-ikäisenä (4). Mitä myöhempään ikään ensimmäiset ”pakolliset” alkoholikokeilut saadaan siirrettyä, sitä parempi aivojen kannalta.
Suomalaisten nuorten päihteiden käyttöä on vuodesta 1995 alkaen seurattu neljän vuoden välein osana eurooppalaista koululaistutkimusta (ESPAD). Kohderyhmä ovat tutkimusvuonna 16 vuotta täyttävät nuoret eli peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset. Tuoreen raportin (5) mukaan suomalaisten nuorten alkoholinkäytössä on ollut havaittavissa myönteisiä muutoksia viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Vuonna 1999 iältään 15–16-vuotiaista nuorista vain 9 % ei ollut koskaan juonut alkoholia, mutta vuonna 2011 täysin raittiita oli 16 %. Vuonna 1999 noin puolet tämänikäisistä nuorista oli ollut vähintään kuuden alkoholiannoksen humalassa edeltäneen kuukauden aikana, vuonna 2011 noin kolmannes. Lohdullista on myös se, että ensimmäiset humalakokemukset ovat jonkin verran myöhentyneet. Vuonna 1995 jo ennen 15 vuoden ikää ensimmäistä kertaa humalassa oli ollut 60 %, vuonna 2011 vastaava luku oli 37 %.
Näistä luvuista on kuitenkin helppo nähdä, että nuorten humalajuominen on Suomessa edelleenkin yleistä. Työtä riittää alkoholimyönteisten tai -suvaitsevaisten asenteiden muuttamisessa (6), nuorten itse itselleen aiheuttamien pysyvien aivovaurioiden estämiseksi. Vanhemmuutta tukevilla interventioilla voidaan pystyä vähentämään ja myöhentämään nuorten alkoholikokeiluja (7). Vastaanotolla tulee myös aktiivisesti kysyä nuorilta heidän alkoholinkäytöstään, sillä on osoitettu, että lääkärin tai hoitajan antamalla lyhytneuvonnalla on vaikutusta (8) ja tarvittaessa nuori voidaan ohjata jatkohoitoon. Silloin kun nuori tulee päivystykseen tapaturman vuoksi, osallisena on usein alkoholi, ja tilanne on otollinen asiaan puuttumiselle (9).
Jani Penttilä
nuorisopsykiatrian dosentti
Tampereen yliopisto
nuorisopsykiatri
Lahden sosiaali- ja terveystoimiala, psykososiaaliset palvelut, nuorisovastaanotto
Kirjallisuutta
1. Casey BJ, Jones RM. Neurobiology of the adolescent brain and behavior: implications for substance use disorders. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2010;49:1189–201.
2. Nixon K, McClain JA. Adolescence as a critical window for developing an alcohol use disorder: current findings in neuroscience. Curr Opin Psychiatry 2010;23:227–32.
3. Alfonso-Loeches S, Guerri C. Molecular and behavioral aspects of the actions of alcohol on the adult and developing brain. Crit Rev Clin Lab Sci 2011;48:19–47.
4. DeWit DJ, Adlaf EM, Offord DR, Ogborne AC. Age at first alcohol use: a risk factor for the development of alcohol disorders. Am J Psychiatry 2000;157:745–50.
5. Raitasalo K, Huhtanen P, Miekkala M, Ahlström S. Nuorten päihteiden käyttö Suomessa 1995-2011 – ESPAD-tutkimuksen tulokset. THL:n raportti 59/2012.
6. Pälve H. Yhteiskunnan on opittava sanomaan alkoholille ei. Suom Lääkäril 2012;67:1113.
7. Anttila P. Lasten ja nuorten humalahakuiseen juomiseen on puututtava. Suom Lääkäril 2011;66:1724.
8. Tait RJ, Hulse GK. A systematic review of the effectiveness of brief interventions with substance using adolescents by type of drug. Drug Alcohol Rev 2003;22:337–46.
9. Karjalainen K-M, Nurmi-Lüthje I, Karjalainen K, Lüthje P. Alkoholi usein osallisena päivystykseen tulevien nuorten tapaturmissa. Suom Lääkäril 2013;68:731–6.
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 19/13.
