14 osumaa
Outi Elolla on nyt paikka jossa saa rellestää juuri niin paljon kuin sielu ja kroppa sietää.
Mikä siinä on, että toiset keräävät kaikki mahdolliset ja mahdottomat sairaudet, kun toiset porskuttavat terveinä kuin pukki hautaan saakka? kysyy Outi Elo.
?Koeta jaksaa?, muut sanovat. Arvatkaa mitä, aina ei vain jaksa!
Ei ole herkkua olla harvinaissairas. Yleensä diagnoosia saa odottaa vuosia ja vuosikymmeniä, kirjoittaa Outi Elo, joka sairastaa sekä kolmoishermosärkyä että Ehlers-Danlosin oireyhtymää.
14 vuotta sitten elämäni muuttui. Onneksi en tuolloin tiennyt, miten kaikki kiepsahtaisi päälaelleen, kirjoittaa Outi Elo.
Koskaan ei ole kahta samanlaista kipupäivää, kirjoittaa kolmoishermosärkyä sairastava Outi Elo.
Alkuun on mahdotonta nähdä yhtään mitään hyvää sairastumisessa. Ja eihän siinä itsessään olekaan, mutta asioilla, joita se tuo mukanaan, saattaa olla.
Kun joku sanoo, ?en jaksa enää? täytyy aina reagoida: kuunnellaan, kuullaan, ollaan läsnä.
Tilannetta ei helpota, kun työkaverit kysyvät: "Tulitko vain käymään työpaikalla vai jäätkö tällä kertaa duuniin?" Tietäisittepä..
On hämmentävää, minkälaisia ennakko-oletuksia kohtaan kipusairaana.
Vei vuosia löytää lääkäri, joka tunnisti sairauteni: Kolmoishermosärky. Trigeminusneuralgia. Trige.
Kaikkeen sopeutuu, kun ei ole vaihtoehtoja.
"En voi kääntää kasvojani tuulta kohden, hiihtää pakkassäässä enkä nauttia lumisesta talvesta tuntematta kipua". Riitta Leppäketo sairastui 21-vuotiaana kolmoishermosärkyyn.
